Eloa Englannissa

Ulkomailla asuminen. Nyt kun olen melkein 7 viikkoa täällä saarella ollut, niin on tullut huomattua uusia ja yllättäviä asioita. Olen tosiaan aiemminkin asunut ulkomailla, 3kk Brasiliassa. Silloin tietysti asuin paikassa mikä oli täysin Suomen vastakohta eikä minulla ollut mitään ongelmaa sopeutua elämään siellä. Jotenkin kesä, aurinko ja ihanat ihmiset saattoivat vaikuttaa tähän. Ehkä myös se, että silloin minulla oli jo alusta lähtien tiedossa päivä, milloin palaan takaisin Suomeen. Halusin ottaa kaiken ilon irti jokaisesta päivästä. Englantiin sopeutuminen on ollut huomattavasti vaikeampaa. No, täällä ei olekkaan aurinkoa ja kesä, vaikka ihmiset onkin ihania. Myös se, että tiedän että tämä ei ole mikään muutaman kuukauden juttu, vaan aion olla täällä pidempään, saattaa vaikuttaa asiaan.

Ensimmäiset pari viikkoa oli tosi helppoja. Kaikki oli uutta ja kivaa eikä mikään tuntunut haastavalta. Jossain siinä ensimmäisen kuukauden aikana tuli kuitenkin semmoinen olo että mihin sitä on taas tullut lähdettyä. Vaikka Suomi ja Englanti eivät ole niin kaukana toisistaan niin näillä mailla on niin paljoa eroavaisuuksia. Alkuun ruoka tökki ihan tosi pahasti. Terveellinen ruokavalio täällä on itsessään haaste. Kuten paikallisetkin täällä sanoi, että jos haluaa syödä terveellisesti, niin pitää oikeasti nähdä vaivaa sen eteen. Suomessa on paljon enemmän terveellisiä ruokavaihtoehtoja kuin täällä. Muutaman viikon ajan tämä oli oikeasti haastavaa minulle. Ruoka. Ruuan perusväri on keltainen. Tässä muutama kuva mitä olen ottanut täällä syödyistä ihan perusruuista.

Nyt kuitenkin olen päässyt ruoka-asian yli. Ollaan alettu syömään oikeasti terveellisesti ja on paljon parempi fiilis siitä. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että tämä minun ns hostmum on aikanaan asunut 10kk Suomessa. Ollaan siis puhuttu melko avoimesti Suomen ja Englannin välisistä eroista, sillä hän on huomannut ne myös itse. Hän itse kommentoi ruoka-asiaan, että Suomessa terveellisesti syöminen on normaalia ja helppoa, täällä se on työn ja tuskan takana. Ollaan onneksi nyt molemmat terveellisen ruokavalion puolella, joten on helpompi yhdessä nähdä vaivaa ruuan eteen. Yhtenä iltana juotiin viiniä ja katsottiin elokuvaa. Kaapista kaivettiin esiin pussi popcornia. Täällähän kaikki ostavat kaupasta valmiiksi paahdettuja popcorneja, mikä on sinänsä outoa ja ällöttävää, mutta pystyn elämään tämän kanssa. Se, mikä tässä tökkii, on popcornien maku. Täällä ei tunneta käsitettä suola, vaan kaikki popcornit ovat joko sokerilla maustettuja tai sitten esimerkiksi toffeen makuisia. Noh, tämä meidän popcornipussi oli perus sokerin makuinen. Siinä pienissä viinipäissämme käytiin keskustelemaan popcorneista ja saatiin melko syvällinen keskustelu aikaiseksi, kun hostmum perusteli miksi suolaiset popcornit ovat ällöttäviä ja minä kerroin kuinka englannissa ei ymmärretä popcornien päälle ollenkaan. Eihän popcornit oikeasti vaikuta minun elämääni mitenkään, mutta se nyt on taas yksi pieni asia mikä on aivan erilailla suomessa.

Jatkuva englannin puhuminen ei ole ollut vaikeaa. Jotenkin suomi ja englanti tulee ihan yhtä hyvin minun suustani ulos. Olen alkanut näkemään uniani englanniksi. Muistan, kun sama tapahtui minulle Brasiliassa. Tajusin, että uneni oli portugaliksi koska en ymmärtänyt puoliakaan mitä ihmiset minulle puhuivat. En osaa oikein sanoa, missä vaiheessa aloin uneksia englanniksi, koska kieli on minulle helppo. Eräänä yönä kuitenkin näin unta, jossa vietin aikaa jonkun tuntemattoman porukan kanssa. Yhtäkkiä pari ihmistä alkoi puhumaan keskenään suomea ja minä mietin, että tietävätköhän he että minäkin olen suomesta ja ymmärrän kaiken mitä he puhuivat. Aamulla totesin, että uneni oli varmasti muuten englanniksi, mutta tuo yksi kohta vain suomeksi. Viime yönä näin unta, missä puhuttiin sekä englanniksi että suomeksi. Jännää.

Vaikka alkuun minulla oli pieniä vaikeuksia sopeutua tänne, olen päässyt niistä kaikista yli. Tämä paikka tuntuu aivan kodilta. Heitetään aina välillä tämän englantiperheeni kanssa vitsiä siitä, kuinka olen täällä muiden jaloissa pyörimässä. Eilen puhuttiin viikonlopun suunnitelmista, sillä tämä perhe meni sukuloimaan ja minut jätettiin itekseni kotiin. Tästä nousikin sitten keskustelu, että jos minä ottaisin lapsen ja menisin hoitamaan sukuloinnit, niin nämä vanhemmat saisivat levätä. Totesin vain että, teidän perhe, teidän ongelma. Minulle vastattiin "Mutta sinä kuulut myös tähän perheeseen". Vaikka se oli yksittäinen kommentti keskellä keskustelua, tuli minulle siitä äärettömän hyvä mieli.