sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kiinalaista ruokaa, uusia tuttavuuksia ja päiväunia

Huh. Tämä viikko on ollut täyttä tohinaa, joka päivä on tullut kaupungilla pyörittyä ja keskiviikkona tuota vanhenemista tuli juhlittua melko railakkaasti. Tänään kun heräsin jo aamulla ajoissa ja tajusin, että eihän tässä ole mikään kiire mihinkään, niin oli aivan parasta hipsiä takaisin sänkyyn ja nukkua vielä muutama tunti. No, jos ihan rehellisiä ollaan niin eilen nukuin kahdet päikkärit, ihan vaan koska väsytti niin paljon.

Minulla on täällä maanantaista asti ollut reissuseurana malesialaistyttö Sherina. Sherina on käynyt Shanghaissa pari kertaa aiemminkin, joten hän tietää asioita ja paikkoja mitä en itse ehkä löytäisi - ja tietty hän puhuu sujuvaa kiinaa. Helpottaa omaa oloa kun on tulkki mukana ;) Ollaan tämä viikko siis yhdessä kierretty kaupunkia, käyty enemmän ja vähemmän turistikohteissa ja tietysti ulkona syömässä kiinalaisia herkkuja. Sherina on vielä yhden viikon täällä ja sitten hän lähtee jatkamaan omia reissujaan.


Keskiviikkona vietettiin sitten mun synttäripäivää Sherinan kanssa. Lähdettiin ulos lounaalle (Sherina kirjoitti tästä omaan blogiinsa, löytyy tästä ) ja kiinalaisten herkkujen jälkeen vietettiin iltapäivää ulkona. Käytiin katsomassa Jing'an temppeliä, minne muuten piti maksaa että pääsi sisään. Meitä turisteja oli siellä useampi, mutta silti paikalliset ihmiset tulivat sinne rukoilemaan. Sinänsä jännä, että joutuu maksamaan että pääset rukoilemaan. Toisaalta en yhtään ihmettelisi vaikka vain turisteja maksutettaisiin. Anyways, temppeli oli aivan tajuttoman kaunis. Keskellä suurkaupungin vilinää oli paikka minne ihmiset tulivat rauhoittumaan ja rukoilemaan. Aivan temppelin ulkopuolella oli pieni puisto (minne en olisi itse tajunnut mennä) mistä löytyi lampi ja lammen vieressä oli kaunis kahvila/ravintola. Istuttiin ulkona juomassa kahvejamme ja katselimme kuinka lapset leikkivät rantavedessä kieltokylteistä välittämättä. Illalla vielä lähdimme meksikolaiseen ravintolaan / baariin juhlimaan, sillä siellä oli ladies night. Toisin sanoen siis naiset saivat ilmaisia margaritoja, istuimme ulkona siemailemassa drinkkejämme ja syömässä tacoja, mitkä muuten oli aivan tajuttoman hyviä.


Jing'an temppeli

Puisto ja lampi ja taustalla ravintola

Perjantaina halusimme päästä pois kiireisimmistä turistikohteista joten päätimme hypätä metron kyytiin ja ajaa vain jonkin linjan päähän ja katsoa mitä sieltä löytyy. Ensin kävimme kuitenkin syömässä lounasta, Sherina tiesi jonkun tosi hyvän ja edullisen ravintolan minne oli tarkoitus mennä. Kuulemma turistit eivät oikein sitä paikkaa tiedä mutta paikalliset rakastaa sitä. Saavuimme paikan päälle, niin ulkona odottikin jo melko pitkä jono. Hetken aikaa kun jonossa ihmettelimme, niin saimme kuulla että jos maksaa 50 jeniä (noin 7 euroa) niin pääsee jonon ohi suoraan pöytään. Niinpä ohitimme jonon ja menimme kysymään asiaa, niin yhtäkkiä hinta olikin noussut 150:neen (reilu 20 euroa) per naama. Ei suostuttu hintaa maksamaan ja paikka jonossa oli jo mennyt, niin päätettiin että tullaan joskus toiste uudelleen. Sen sijaan menimme food court -tyyliseen paikkaan syömään. Ideana oli, että saat rauhassa kiertää kaikki eri tiskit läpi ja kasata tarjottimelle ne ruoat mitä haluat syödä. Lopuksi kävelet kassan kautta pöytään istumaan (et siis päässyt pöytään jos et mennyt kassan kautta, koko paikka oli rajattu). Me kasattiin tarjottimille riisiä, kalaa, rapuja, kevätkääryleitä, keitto-dumplineja, kasviksia ja appelsiinimehua. Facebookissa nämä keitto-dumplinit oli herättänyt kysymyksiä, tarkoituksena siis on että pillillä juot keiton sisältä ja sitten syöt "kuoren". Nämä oli melko pieniä, kaduilla olen ihmisillä nähnyt vastaavia pään kokoisia dumplineja.

Meidän pieni lounas

Ruuan jälkeen siis hypättiin metroon ja satunnaisesti valittiin pysäkki millä jäätiin pois. Ensimmäinen pysähdys oli melkoinen pettymys, lähimainkaan ei näkynyt muuta kuin leveitä autoteitä ja kerrostaloja, joten hypättiin takaisin metroon. Lähdimme toiseen suuntaan ja päädyimme aivan erilaiseen kohteeseen. Talot oli matalampia, kadun kapeampia ja yleinen ilmapiiri vähän kaoottisempi. Kiertelimme aseman lähistöllä ja näimme paikallisten ihmisten asumuksia. Hetken kävelyn jälkeen löydettiin Longhuan temppeli. Tähän temppeliin pääsi vain kävelemällä sisään, eikä meidän lisäksi siellä näkynyt yhtään ulkomaalaisia. Hetken aikaa pohdittiin, että kehtaako täällä nyt ottaa kuvia, mutta päädyttiin siihen tulokseen että jos kuvaamme vain rakennuksia eikä ihmisiä jotka rukoilevat niin se on ihan ok. Tämä temppeli oli vielä upeampi kuin Jing'anin temppeli. Täällä oli hiljaista, rukoilevia ihmisiä oli ainakin tuplasti ja rakennusten väritys oli paljon maanläheisempi. Molemmissa temppeleissä näkyi munkkeja, mutta tässä sitä oikein pysähtyi ja ymmärsi että tänne nämä paikalliset ihmiset tulevat rukoilemaan. Etenkin kun oli hetkeä aiemmin nähnyt, kuinka rönsyisessä kunnossa paikallisten talot ovat, niin temppelin kauneutta osasi arvostaa vielä enemmän. Sanoinkin siinä Sherinalle, kun hiljaa kävelimme pitkin temppelin pihamaata, etten ikinä ole nähnyt mitään tälläistä. Jotenkin sitä unohti kaiken maailman niiden muurien sisäpuolella ja vain se hetki oli siinä. Tuntui että aika olisi pysähtynyt ja millään muulla ei ollut mitään väliä. Vaikea selittää, pakko kokea.


Sisäänkäynti temppeliin


näitä rakennuksia siellä oli kymmenittäin

Tämä temppeli oli oikeasti yksi niistä asioista mitkä jää ikuisesti mieleen. Tiedättekö kun on jossain enemmän tai vähemmän kaukomailla reissussa ja joku yksi tietty maisema vaan uppoutuu mieleen. Tämä on ehdottomasti yksi niistä. Jokaisessa erillisessä rakennuksessa oli siis eri jumalia, kenelle voi mennä rukoilemaan. Kävellessämme kurkimme kaikki jumalat, ja ai että, yksi rakennus oli täynnä, siis aivan täynnä, samanlaisia pieniä patsaita. En enää muista, kuka jumala se oli, mutta niitä pieniä patsaita oli sadoittain. Ja kaikki patsaathan ovat siis kultaisia, niin se oikein hohkasi valoa ja kultaa.

Eilen tajusin, että Kiinan reissu on jo puolivälissä. Hullua! Onhan tässä vielä reilu pari viikkoa aikaa, mutta tuntuu että vielä on niin paljon nähtävää että aika meinaa loppua kesken! Olen tässä ja tehnyt listaa että sitten kun seuraavan kerran lähden Aasiaan niin missä haluan reissata. Vaikea valita seuraavaa matkakohdetta kun tahtoo päästä kaikkialle :)

maanantai 10. elokuuta 2015

Taifuunin tuulia

Ennen Shanghaihin tuloa minua varoiteltiin että elokuu on vuoden kuumin kuukausi, lämpötila tulee nousemaan yli neljänkymmenen. Yöksi laskee ehkä siihen kolmeenkymmeneen. Näinhän se olikin, elokuu alkoi kuumana ja hikisenä ja lämpömittari näytti +37. Illalla kun "viileni" ja oli vain sen 31 astetta, niin heti tuntui paremmalta ja raikkaammalta. Niinpä nämä yhtäkkiset sateet yllättivätkin. Yhtenä päivänä taivas veti harmaaksi eikä aurinkoa ole sen jälkeen näkynyt. Ikinä en ole eläessäni nähnyt pilvien liikkuvan näin nopeasti kuin ne täällä liikkuu. Sääennusteet lupaa sadetta ja ukkoskuuroja niin pitkälle kun säätä uskaltaa luvata. Mistä tämä nyt tuli?

Äsken facebook sitten ystävällisesti uutisoi, kuinka viikonloppuna taifuuni on iskenyt Taiwaniin ja siitä siirtynyt itä-kiinaan. Kuulemma manner-kiinaan pysähtynyt, mutta sen seurauksesta lähistöllä tuulee. Ei ihmekään että aiemmin tänään parvekkeella sohvatyynyt lähtivät lentoon. Kun kävin tänään ulkona lounaalla niin ei sateenvarjo pysynyt kädessä kun tuuli iski vasten.

Uutisten mukaan taifuuni on nyt pysähtynyt, mutta sateita se vielä tuo. Kuulemma kovimmat sateet sataan vuoteen Kiinassa. Ei minulla täällä siis mitään hätää ole, sen takia halusinkin tänne nyt kirjoittaa, että kaikki on hyvin. On sitä ennenkin pientä vesisadetta ja tuulenpuuskia kateltu :)

Uutisointia aiheesta:
 http://edition.cnn.com/2015/08/08/asia/typhoon-soudelor/index.html

lauantai 8. elokuuta 2015

Päivä 10

Olen ennenkin reissanut jonkin verran, mutta nyt olen ensimmäistä kertaa näin idässä - ja näin kaukana itekseni. Monet sanoo minulle että oletpa rohkea ja oletpa reissanut paljon, mutta itse kun katsoo maailman karttaa niin tuntuu että eihän sitä ole vielä missään ollut. Nyt on alkanut Aasia polttelemaan aivan uudella tavalla, tahtoisin niin kovasti lähteä reissaamaan tällekin puolelle palloa. Anyways, tällä kertaa kohteena on vain Shanghai. Aika on mennyt tajuttoman nopeasti, olen ollut jo 10 päivää täällä ja enää 25 päivää niin olen takaisin Englannissa. Hullua!



Olen aloittanut tämän Shanghain reissun nyt kiertelemällä suurimpia turistinähtävyyksiä. Oikeastaan ihan sama minne menee, niin tuntuu että on joutunut turistirysään kun jokapuolella on niin paljon porukkaa. Itseäni se ei nyt sen suuremmin liikuta, tuntee ainakin olevansa taas suuressa maailmassa. Niinkuin jo etukäteen kuulin useammalta eri taholta että täällä on tosi turvallista. Kertaakaan ei ole mikään pelottanut tai tullut turvaton olo. En kuitenkaan kanna koko omaisuuttani mukanani kun olen kaupungilla, mutta kertaakaan ei ole tarvinnut jännittää että viekö joku sen kameran tai rahapussin laukusta/repusta. Olen täällä kantanut ahkerasti mukanani tuollaista pientä reppua minkä itseasiassa ostin Brasiliasta pari vuotta sitten. Itse kutsun sitä kaupunkirepuksi, koska se on oikeasti aika pieni, mutta sinne mahtuu kaikki mitä päivän ajaksi tarvitsee kaupungille mukaan.

Minulla on täällä käytössäni polkupyörä ja "sähköpyörä". Olen aivan rakastunut tuohon "sähköpyörään" tai mopoon, joka on siis polkupyörän kokoinen mutta missä on moottori ja akku. Tosi kätevä, etenkin tuolla helteessä kuin viilettää niin satunnaisesti iskee tuuli mukavasti kasvoille, eikä ainakaan tule hiki polkiessa. Olen ottanut tavaksi ajaa sillä metropysäkille, jättää pyörän varjoon parkkiin ja jatkaa matkaa metrolla. Useimmiten kun tulen takaisin kotiin niin isken pyörän vaan laturiin kiinni, niin ei ainakaan seuraavalla kerralla lopu akku. Alkuun tuo liikenne jännitti aivan tosissaan. Vaikka muistan kuinka brasiliassa ihmiset ajoivat humalassa liikenneympyröitä väärään suuntaan ja kuinka keniassa ajettiin ojan kautta että päästään muista ohi, niin en silti ole ennen kokenut näin kaoottista liikennettä. Aivan sama minkä väriset liikennevalot palaa, kaikista suunnista ajaa autoja. Ja mopoja. Ja tulee kävelijöitä. Ja aivan sama ajatko suoraan vai käännytkö oikealle tai vasemmalle, se joka ehtii ensin niin menee ensin. Kyllä minulle sanottiin että ei ne länsimaisen päälle aja, mutta ei ne myöskään väistä. Että itse joko röyhkeästi "ajaa alle" tai tekee tilaa. Alkuun ajelin tosi varovasti, ennemmin kävelyteillä kuin autoteillä. Tosi äkkiä liikenteeseen kuitenkin tottui. Yritin aina jäädä himmailemaan jonkun toisen mopon perään ja mennä sen vanavedessä. Äkkiä sen kuitenkin oppi, että päätä täytyy kääntää jokaiseen ilmansuuntaan ennenkuin liikkuu, ja jos kukaan ei ole ajamassa päälle niin voi itse liikkua. Välillä vieläkin pysähdyn liikennevaloihin jos punaiset palaa vaikkei risteyksessä olisi ketään muita. Välillä kuitenkin vaan vilkaiset että aijaa, punaiset palaa mutta kukaan ei ole tulossa tästä, ja painan itse kaasua. Pidemmät etäisyydet ei kuitenkaan kiinnosta, tuo pari kilometriä metropysäkille on aivan sopiva etäisyys minulle.

   
Mun menopeli
Minulta on myös kyselty että eikö sinulla tule siellä yksinäistä. Ei tule. Olen tässä viimeisen vuoden aikana oppinut olemaan itekseni, ja se on ehkä maailman paras asia osata. Viime kesänä lähdin yksin espanjaan reissaamaan, kun ei kukaan kaveri päässyt lähtemään mukaan. Kertaakaan en edes miettinyt että onko vähän junttia lähteä yksin. Sama nytkin, kertaakaan en ajatellut että yksin lähteminen olisi vaikeaa, ennenkuin ihmiset kävivät sitä kyseenalaistamaan. Englannissa kun sen 9kk olin arkisin seuranani pieni vauva, niin sitä oppi jotenkin vain olemaan. Että osaa olla vaikka ei elämä olisi jatkuvasti niin sosiaalista. Ja oman pään sisällä ei ole niin vaikeaa olla kuin vaan totuttelee oman itsensä seuraan. Olen tässä ensimmäisen viikon aikana (viimeinkin) ehtinyt lukea ensimmäisen game of thrones -kirjan loppuun, kirjoittamaan blogiin (!!) ja tekemään just sitä mitä huvittaa. Kun olen ulkona niin paikalliset tulee kyllä juttelemaan. Sanaakaan en ymmärrä, mutta kyllä ne yrittävät saada keskustelua aikaiseksi. Itse käytän niitä paria sanaa mitä osaan kiinaksi sanoa. Toisaalta tuossa eräänä päivänä sanoin moimoi ihmiselle vaikka piti sanoa kiitos. Seuraavana päivänä olin kaupassa maksamassa ostoksiani ja ajattelin, että älä nyt tällä kertaa mokaa. Sano kiitos tai moimoi, mutta älä vaaan tervehdi. Kuinkas kävikään, kun sain kauppakassini niin hymyilin, sanoin nii hao ja poistuin kaupasta. Ovella sitten pyörittelin päätäni ettei hyvin mennyt tälläkään kertaa.

Jos jokin on vaikeaa ollut niin aikaero on ottanut koville. Ei siis tähän aikaan tottuminen, ihan siinä ensimmäisenä päivänä pääsi tähän aikaan kiinni. Mutta jos haluat viestitellä suomeen/englantiin niin aina saa miettiä aikaeroa. Vaikka olen tosiaan jenkeissä ja brasiliassa ollut, minne aikaero oli yhtä suuri, niin silloin se oli kuitenkin toiseen suuntaan. Nyt itse ehtii tehdä vaikka mitä (aamu)päivän aikana ennenkuin suomessa ja englannissa edes herätään. Ja itse sitten menee nukkumaan ennenkuin muilla tulee edes ilta. Se välillä rassaa, ettei ihmisten kanssa ikinä oikein löydä aikaa jutella. Ja tietysti se, ettei skype toimi. Eikä whatsapp. Tai netflix, instagram, twitter tai mikään muukaan sosiaalinen media. Tekee oikeasti hyvää ettei jatkuvasti pääse puhelimella nettiin (itse en siis pääse puhelimella yhtään mihinkään) ja oikeasti olen täysin onnellinen että facebook toimii ja sen kautta pääsee laittamaan viestejä, mutta kyllä se välillä ottaa päähän kun yhteistä aikaa ei löydy oikein kenenkään kanssa ja minkään muun kuin facebookin kautta ei saa otettua yhteyttä. Mutta niinkuin sanoin, samaan aikaan tekee tosi hyvää. Voin helposti olla koko päivän ulkona, puhelimesta katson vain kelloa eikä edes tunnu siltä että pitäisi päästä nettiin. Illalla kun kotiutuu niin on ihan kiva käyttää läppäriä.

Mulla on ollut aivan huiput kymmenen päivää täällä. Joka päivä oppii tai huomaa jotain uutta, ja illalla kun käy nukkumaan niin on ollut tosi onnellinen siitä päivästä. Ja täällähän tuo lämpö käy kyllä voimille, joka ilta kun olen pistänyt pääni tyynyyn niin olen samantien nukahtanut. Usein tulisi räplättyä puhelinta tai luettua kirjaa helposti useamman tunnin ajan ennenkuin nukahtaa, mutta täällä hyvä että ehtii saada hyvän asennon niin on jo unessa.

Yks mun tän päivän lempparikuvista

Se on jännä miten aina kun on reissussa niin alkaa suunnittelemaan seuraavia reissuja. Matkakuume vaan kasvaa kun matkustaa. Hetken aikaa kun jaksaisi joitain töitä tehdä että saisi rahaa kasaan niin kyllä varmasti lähden taas kaukomaille.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Lontoo-Helsinki-Lontoo-Helsinki-Shanghai

Terkkuja Kiinan kuumuudesta!

Tosiaan tuossa ennen juhannusta saavuin Suomeen ja kolme viikkoa ehdin siellä pyöriä. Tuli aika hyvin nähtyä ihmisiä ja reissattua sinne sun tänne, jäi tosi hyvä fiilis Suomen keikasta. Kuvia on puhelin täynnä, tahtoisin niitä tänne päivitellä mutta pienten teknisten ongelmien vuoksi en tällä hetkellä saa puhelimesta kuvia ulos. Anyways Suomi oli ihan tosi jees! Kuitenkin siinä kohtaa kun hyppäsin takaisin Lontoon koneeseen niin sai hetken itteään tsempata. Etenkin nyt kun seuraava Suomen loma ei ole vielä tiedossa niin tuntui jotenkin tosi pahalta lähteä, kun ei tiedä koska taas näkee kaikkia. Tahtoisin kovasti tulla talvella kahteen kertaan käymään Suomessa, joulukuun alkupuolella ja sitten esim helmikuussa, mutta kun rahaa ei tällä hetkellä ole niin en ole päässyt lentoja varaamaan. Kuitenkin tarkoituksena olis tulla kahteen kertaan käymään.


Suomessa tietty oli pikkuveljen rippijuhlat <3

Heinäkuun alkupuolella lähdin sitten takaisin Englantiin. Muutin uuteen kämppään (mikä muuten stressas mua tosi paljon ennen Suomeen tuloa, koska silloinhan pakkasin koko omaisuuteni kasaan). Nyt kuitenkin kun saavuin takasin Englantiin niin koko omaisuus odotti kauniisti matkalaukussa (ja repussa ja kahdessa muussa kassissa), siirsin ne vain uuteen osoitteeseen ja uudet seikkailut pääsi alkamaan. Nykyään asun siis ihan Lontoossa, en tietenkään keskustassa vaan sellaisen puolen tunnin junamatkan päässä. Alue kuitenkin kuuluu Lontooseen niin julkisilla on tosi helppo liikkua, junia kulkee vartin välein ja busseja 8 minuutin välein. En enää jaksa edes tarkistaa aikatauluja, kävelen vaan juna-asemalla tai bussipysäkille eikä kauaa tarvitse odotella. Tykkään mun uudesta kämpästä (ja kämppiksestä) aivan suunnattomasti. Sisustettiin yhdessä mun makkaria, käytiin ikeassa kahteen kertaan, ostettiin meille oikein huonekasveja useampi kappale ja asetuin aloilleni. Kun mun huone oli valmis, niin kämppis vaan totes että pitäisköhän tää huone maalata. Ei muuta kun maalikaupoille, kaikki uudet hyllyt pois seiniltä, huone tyhjäksi ja maalaushommiin. Olin siis luvannut maalata tämän itekseni, mutta yllättäen maalausapua ilmestyikin paikalle ja kolmistaan maalailtiin mun huone. Ennen se oli semmonen marjapuuron värinen, nyt väriltään white apple (eli valkonen missä on vihreä vivahdus). Pari yötä nukuin sohvalla että saatiin maalausurakka valmiiksi ja sitten ei muuta kun huonekalujen kantoon. Ite siellä sitten kannoin sängyt ja hyllyt paikoilleen, kun en jaksanut odottaa että kämppis tulee auttamaan. Noh, nyt on kuitenkin uusi kämppä kunnossa!


Ikeareissu nro 1

Kun sain remontit kuntoon niin tajusinkin että pari päivää enää niin olisi Kiinaan lähtö! Viisumin hankkiminen oli yhtä hampaiden kiristystä, kun minulle sanottiin että ihan 50-50 mahdollisuudet että saanko viisumin. Viikko pari siinä meni vähän jännittäessä kun ei yhtään tiennyt pääseekö reissuun vai ei. Onneksi kuitenkin viisumi tuli ja reissuun pääsi. Viisumijuttujen lisäksi en ehtinyt juuri ollenkaan miettimään tätä reissua. Tietty alkuun kun tästä oli puhetta niin tuli mietittyä ja googlailtua ja kuultua muiden reissukuulumisia. Sitten kuitenkin oma elämä ja kiireet iski päälle niin asia vain jäi. Vielä samana päivänä kun Lontoosta lähdin Shanghaita kohti oli sellainen tunne että enhän minä ole mihinkään menossa, ihan vaan koska sitä ei ollut ehtinyt miettiä tarpeeksi.

Lensin sitten Lontoosta Helsinkiin, Helsingissä oli sellainen 17 tunnin vaihto (onneksi oli maailman paras seura ja majapaikka Kalliossa <3) ja sieltä sitten matka jatkui kohti Shanghaita. Lento Helsingistä kesti sen 9 tuntia ja lensi yön yli, mutta enpä minä saanut siinä koneessa nukuttua kuin puoli tuntia. Laskeuduin Shanghain Pudongin lentokentälle ja kaikki lentokenttätarkastukset meni paremmin ja nopeammin kun ajattelin. Laukkua sai hetken venailla ja sitten pääsinkin kentän viileydestä Shanghain kuumuuteen. Sanna tuli minut kentältä hakemaan ja kaoottisen liikenteen seassa ajeltiin tähän "kotiin". Ensimmäiset pari päivää tuli oltua Sannan ja Pekan seurassa, kunnes maanantaiaamuna he suuntasivat kohti Suomea ja jättivät minut tänne oman onneni nojaan. (Kyllähän minulle sellainen opastus annettiin että eipä tässä mitään hätää minkään suhteen ole :) ).

Teknologia vähän kiukuttelee, tällä hetkellä en pääse skypeen enkä whatsappiin, että jos haluaa ottaa yhteyttä niin facebook-viestit tulee kyllä perille. Kuvia on jo ensimmäisen viikon (!!) aikana otettu hurjasti, jonkun verran olen jo facebookkiin niitä päivitellyt. Puhelin ei siis suostu siirtämään tietokoneelle kuvia, niin ne jää nyt sinne odottamaan että viimeistään sitten kun täältä kotiudun niin päivittelen niitä.


Ehkä mun lempparikuva tähän mennessä

Tähän loppuun vielä voisin laittaa tämmöisen linkin mihin törmäsin eilen. 24 things only people who live far from their parents understand:  http://www.buzzfeed.com/alexalvarez/miss-you?bffb&utm_term=4ldqpgp#.gmAAEelV1

    




keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Wales

oon tehny viime aikoina paljon kaikkea kivaa. Pari viikkoa sitten oli häät minne itsekin pääsin koko päiväksi ihmettelemään. En muista oonko maininnu aiemmin, mutta tykkään käydä häissä etenkin näin ulkomailla (voinko sanoa ulkomailla jos asun tässä ulkomaassa?). Kiva päästä näkemään miten muualla tälläiset juhlat hoidetaan, ja pakko myöntää - oli melko huiput juhlat. Kirkko-osuus oli perus kirkko-osuus, aika samoja kaavoja noudattava kuin suomessakin. Sieltä siirryttiin juhlapaikalle missä päästiin alkumaljoille ja virallisten hääkuvien ottoon. Tykkäsin siitä, että kun vieraat siinä samalla hengailee niin hääkuvat otetaan itse juhlapaikalla, näin muut voivat olla omia kuvia napsimassa tai muuten vaan tutustumassa uusiin ihmisiin. Tuntuu että suomessa usein se kuvien otto hoidetaan muiden silmiltä salassa, kuvaamossa tai päivän aluksi. muuten oli tosi samanlainen meininki kun suomalaisissa häissä. Kävin näitten kemujen jälkeen miettimään eroja suomalaisten ja englantilaisten häiden välillä, ja ekana mieleen tuli alkoholin käyttö. Nää on vähän kärjistettyjä kommentteja, mutta saattepahan jonkinnäkösen kuvan. Suomessa kannetaan virosta alkoholia ja satunnaisesti sitä tarjoillaan pakettiautosta. Englannissa hääpaikalla on lähestulkoon aina baari. Joskus baarin taakse on ns pistetty rahaa, esim pari tonnia, että ihmiset saa ilmaisia juomia. Kun nämä rahat loppuu, alkaa ihmiset joko maksamaan omia juomiaan tai esim sulhasen isä käy kuiskaamassa baarimikoille että antakaa niitten ilmaisten juomien virrata, lähettäkää lasku mulle. Pointti lähinnä se, että englantilaisissa häissä tunnutaan käytettävän alkoholia melko reilusti. Kuitenkin häät oli tosi kauniit, tykkäsin kovasti! (Mullahan oli siis häihin uus mekko ja korkkarit ja kaikki, selvisin niillä hienosti. Viikko häiden jälke pistin samat korkkarit jalkaan, kävelin noin 5 minuuttia ja kompastuin omiin jalkoihini ja katkes yks varpaankynsi sillai poikittain, roikkuu aika ikävästi mutta en oo raaskinu repiä irti. Anyways. Korkkarit on pahasta. Teki ikävää.)

Vietettiin tossa myös mun vikaa viikonloppu naten perheen kanssa, lähettiin lauantaipäiväksi Margateen, tästä sellanen tunti tuonne itään, rantakaupunkiin. Sattui vielä tosi hyvät kelit, syötiin rannalla fish n chipsejä, juostiin pienen lapsen kokosia lokkeja pakoon ja ihan vaan oltiin. Nate pääs ekaa kertaa mereen. Siellä se rantavesissä heitteli hiekkaa ja loiskutti vettä niin pitkään että lapsiparka ihan tärisi kylmyydestä. Kun me se sieltä nostettiin ja hauskuus loppui niin nate päätti järjestää sellasen vartin itkupotkuraivokohtauksen koska ois vaan halunnu jatkaa leikkimistä. Onnistuin löytämään pari nättiä simpukkaa mitkä kannoin kotiin, muuten mukaan ei tarttunu kuin pieni rusketus :) oli aivan huippu päivä!

Ja no, nyt pääsen tähän aiheeseen mistä halusin kertoa. Että miten ihmeessä päädyin viime viikonlopuksi Walesiin. Tässä jo varoituksen sana, en osaa kertoa lyhyitä tarinoita vaan lisään aina kaikki pienetkin yksityiskohdat. Joten, kelataanpa aikaa puoli vuotta taaksepäin.

Yhtenä joulukuisena sunnuntaina vietettiin kaveriporukalla krapulapäivää tässä meillä. Puhuttiin siitä että mitä kaikkea minä haluan tehdä nyt kun asun ihan lontoon laitamilla. Totesin, että enpä oli ikinä käynyt millään kunnon keikoilla, olis tosi kiva päästä lontooseen jollekin isommalle keikalle. Etenkin kun suomeen niin harvoin tulee mitään isoja nimiä ja täällä ne heittää keikkaa vähän väliä. Siinä sitten katottiin mitä kaikkia keikkoja lontoossa on, käytiin läpi ed sheeranit, taylor swiftit sun muut kunnes päädyttiin one directioniin. Joo, en ole mikään fani, mutta hei, poikabändi, miks ei? kaikki keikat oli joko loppuunmyytyjä tai tajuttoman kalliita. Asia jäi sikseen, kunnes seuraavan kerran avasin puhelimen netin ja se sivusto oli jäänyt auki ja siinä komeili isolla että ylimääräinen keikkapäivä lisätty, one direction cardiffissa. Olin siinä vaiheessa jo iskenyt silmäni yhteen jätkään, joten laitoin sille viestiä, että tää on aika random, mutta lähetkö kesäkuussa mun kanssa one directionin keikalle walesiin. Käytin myös pariin otteeseen sanaa pliis ja koska kyseinen kaveri kovasti yritti tehdä vaikutuksen minuun niin suostui. No, ilmeisesti olin vaikuttunut, kun nyt puoli vuotta myöhemmin lähettiin viikonlopuksi walesiin. Voi sitä kuittailun ja kommenttien määrää, mitä viimeisen puolen vuoden aikana on kuulunut lähestulkoon kaikilta. 

No, viime perjantaina pakattiin auto ja lähettiin walesiin. Mielenkiintoista sinänsä, jos haluat mennä walesiin, pitää maksa tullimaksu mutta sieltä saa poistua ilmaiseksi. Meillä oli hotelli newportissa, sellanen vartin junamatkan päässä cardiffista. Tosiaan varattiin hotelli kaks viikkoa ennen reissua niin oli kaikki paikat pikkasen täynnä. Saavuttiin perjantaina newportiin, heitettiin kamat hotelliin ja suunnattiin cardiffiin. Cardiff on ihan tosi nätti ja siisti kaupunki, jos yhtään kiinnostaa niin suosittelen kyllä. Nyt se oli tietysti peittynyt teinityttöihin ja 1D krääsään. Keikkaa oli lämppäämässä mcbusted, mikä oli muuten tosi kova, kannattaa kuunnella! Kaikkien yllätykseksi paikka ei ollutkaan täynnä teinejä ja lapsia, vaan suurin osa yleisöstä oli parikymppisiä aikusia. Jätkäporukoita ketkä oli tullu keikalle keskenään. Siinä mcbustedin loppuvaiheilla siirryttiin kaljajonoon, missä seistiinkin seuraava tunti. Stadionilla oli neljä baaria, mistä puolet oli pistetty ns lasten käyttöön, alkoholittomiksi koska keikan odotettiin olevan menestys lasten keskuudessa. Siellä työntekijätkin pohti että miten tässä nyt näin kävi, kukaan ei jonota alkoholittomille baareille samalla kuin alkoholia sai jonottaa tunnit. No, saatiin ne kaljat ja siiderit ja sitten se keikka alkoikin. Pakko myöntää että olihan se aivan upea. Pari ekaa biisiä seisoin silmät pyöreenä suu auki tuijottaen lavaa ennenkuin sain mitään sanottua. Oli vähän epätodellinen fiilis. Lauantaina nukuttiin pitkään ja lähdettiin viettämään päivää cardiffiin. Käveltiin pitkin kaupunkia, syötiin, juotiin ja nautittiin auringonpaisteesta. Suunnattiin takasin hotellille melko ajoissa kun haluttiin välttää 1D-liikenne. Perjantaina siis sen keikan jälkeen suunnattiin juna-asemalle, missä meitä vastassa oli aidat, portit ja järjestyksenvalvojat. Meiät pistettiin jonoihin sen mukaan minne oltiin menossa ja siinä sitten seistiin. Asemalle ei päässyt sisään ennenkuin se oma juna oli laiturilla vastassa. Lapsille jaettiin foliopeittoja ja kaikki puhu keikasta. Oli siinä pikkasen fiilistä. Siinä odotellessa stadionin katolta lähti helikopteri jonka jälkeen ammuttiin hetken aikaa ilotulituksia. Vieressä seisovan tytön kanssa spekuloitiin että kuka lähti ja minne. Sunnuntaina pistettiin kamat autoon ja suunnattiin takasin englantiin. Oli ihan tosi kiva viikonloppu, kiva välillä päästä jonneki ihan muualle pariks päiväks. Nyt tuntuu siltä kun olis ollu jollain ihan oikealla lomalla.






(Ei yhtaan paskempia kuvia kun ottaa huomioon etta naa on otettu tuolla mun vanhalla samsungilla)


Tän viimeisen viikonlopun ennen suomeen tuloa olen lupautunut olemaan lapsenvahtina. Naten äiti ja isä lähtee toiselle puolelle englantia häihin niin minä jään pitämään seiniä pystyssä. Tuskin siis tulossa mitään jänniä tarinoita tältä viikonlopulta.



Ps. Sen nimi on mark ja se on aika kiva. Se on tulossa kesällä suomeen näytille. Oon oppinu että jos sanon pliispliispliis tarpeeks monta kertaa niin saan mitä haluan.

tiistai 19. toukokuuta 2015

S niinkuin Shanghai

Pari päivää sitten havahduin taas ajankuluun, kun tajusin että tasan kuukausi niin olen taas suomessa. En pysty selittämään, kuinka paljon kaipaan saunaa, karjalanpiirakoita, metsää, järvessä uimista, sitä ettei jatkuvasti tarvitse olla vääntämässä small talkia, tähtitaivaan tuijottamista ja jopa nakkikeittoa. Pari hassua viikkoa enää niin olen taas siellä! Samaan aikaan surettaa aivan tajuttomasti. En oo ikinä tykänny siitä kun asiat loppuu, ja nyt kun on tässä oppinut olemaan niin tuntuu tosi oudolta lähteä. Älkää käsittäkö väärin, todellakin odotan kuin kuuta nousevaa ettei mun arkipäivä koostu enään vaippojen vaihdosta, mutta samaan aikaan se on tosi haikeeta. No, onneksi olen treenannut tuota lentokoneessa vollottamista sen verran että saan itteni kasattua siihen mennessä kun helsinki-vantaalle laskeudun!

Tosiaan suomessa lomailen sen kolmisen viikkoa, minkä jälkeen pyyhkäisen takaisin englantiin. Muutama viikko tulee englanninmaalla oleiltua kun pistän taas passin ja hammasharjan reppuun ja hyppään lentokoneeseen. Lähden viideksi viikoksi ihmettelemään Shanghain vilinää. Tämä koko reissu tuli itsellenikin vähän puun takaa, ja sen takia olenkin siitä niin innoissani. Etenkin tuollaisia kaukomaan reissuja tulee helposti suunniteltua pidempään, mutta tämä tuli itsellekin tietoon vasta pari viikkoa sitten. Shanghaissa minua odottaa pieni Chili-koira, kenen luokse menen majailemaan.


Chili

Chilin äiti ja isi lähtee itse Suomeen lomailemaan, ja minä jään pitämään koiralle seuraa ja talon seiniä pystyssä. Jään siis Shanghain vilinään itsekseni, ajattelin pakata mukaan muutaman kirjan, aurinkorasvaa ja lenkkarit, ja olla ihan lomalla. Tiedän, monen korvaan saattaa kuulostaa hassulta, että lennän toiselle puolelle maailmaa koiravahdiksi, mutta minun mielestäni tämä on aivan täydellistä. Kun tuo oikea elämä, asunnon löytäminen ja töiden etsiminen vähän ahdistaa, niin tälläinen viiden viikon irtiotto tuntuu taivaalliselta. Välillä tuntuu, että kaikki omanikäiset kaverit tekee ns järkeviä ratkaisuja elämässään, ovat töissä ja asuvat kivoissa kämpissä ja miettii parisuhdelomia ja vauvoja. Itse lähden viideksi viikoksi toiselle puolelle palloa ihan vaan kun en tiedä mitä muutakaan tekisin. Tosian koko elokuu menee siellä, ja syyskuun alkupuolella lennän takaisin Englantiin. Sitten yritän hetkellisesti elää oikeaa elämää, tehdä töitä ja asua itsekseni. Saa nähdä minkä aikaa sitä jaksaa kunnes taas lähtee seuraavaan reissuun. Ja ei, en tiedä milloin olen tulossa takaisin suomeen. Sitten kun siltä tuntuu. Katsotaan nyt mihin elämä heittelee.


Lennot varasin Shanghaihin tuossa pari päivää sitten. Perjantaina olen menossa suomen suurlähetystöön selvittelemään passiasioita, ja kun uusi passi on kourassa niin haen kiinaan viisumia. Vähän on perhosia mahanpohjalla. Vaikka on tullut jonkunverran reissattua, niin en ole ikinä ollut tuolla idässä päin. Aasia tulee olemaa aivan uusi kokemus, ja etenkin noinkin suuri kaupunki. Mikäli googleen on uskominen niin Shaghaissa asuu se 14 miljoonaa ihmistä, aikaero tänne englantiin on 7 tuntia (suomeen siis 5) ja siihen se minun käytännön tietämys loppuukin. Jännää!



maanantai 11. toukokuuta 2015

Keltainen toukokuu

Hei vaan! Pitkästä aikaa!

On taas kiireitä pidellyt, viime aikoina on sattunut ja tapahtunut paljon. Viime viikko oli yhtä hulabaloota, melkeinpä joka päivällä sattui jonkun synttärit, ja koko viikko meni vähän juhliessa. Mm. meiän pikku-natelle tuli ensimmäinen vuosi täyteen ja juhlat oli lauantaina. Edellisenä viikonloppuna käytettiin isolla porukalla kaksi päivää naten mummolan takapihan kunnostamiseen. Takapiha oli toiminut lähinnä kaatopaikkana, me roudattiin kaikki roju pois, kitkettiin rikkaruohot, pistettiin uusia kukkia kasvamaan ynnä muuta. Kahden päivän uurastuksen jälkeen piha näyttikin jo paremmalta, ja vietimme siellä naten juhlia. Paikalle oli kutsuttu sukulaiset ja kaverit, pihalla oli grilli tulilla koko päivän ja ruoka ei tosiaan loppunut kesken. Oli tosi kiva viettää päivä tuttujen kanssa ihan vaan hengaillen! Siinä sivussa nate sai synttärilahjansa (minulta pieni sisätiloihin sopiva pallomeri, mikä oli tosiaan naten lemppari), syötiin kakkua ja laulettiin ja leikittiin. Oli hyvät ekat synttärit! Jotenkin unohtui ottaa juhlista kuvia, harmi sinänsä..

Viikot naten kanssa alkaa käymään vähiin, ja nyt kun nate on jo isompi ja meillä on aika hyvä päivärytmi, niin tuntuu että viikot menee vielä nopeampaan! Nyt kun kelit alkaa olla kohillaan, tänäänkin +24 lämmitä, niin tulee melko helposti vietettyä kaikki päivät ulkona. Eilen illasta katselinkin että on jo alkanut väriä tarttumaan ihoon, en nyt sanoisi että olen ruskettunut mutta kyllä se aurinko alkaa jo iholla näkyä!

Olen viime aikoina tutustunut paikallisiin aupaireihin. En nyt koe että tämä on minulle mitenkään maata mullistava asia, mutta ihan kiva nähdä muita ihmisiä ketkä on ns samassa elämäntilanteessa kuin minä. Tossa ihan mun nurkilla, vähän hienommalla asuinalueella on ainakin 4 aupairia, keiden kanssa ollaan pari kertaa treffattu. Ihan mukavia tyttöjä, mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin en ole niistä tekemässä minun uusia parhaita kavereita. Niillä tuntuu olevan tosi tiivis aupair-fiilis, he eivät oikein tunne paikallisia ihmisiä ja viettävät aikaa aina tällä samalla ryhmällä. Itsellä on niin paljon paikallisia tuttuja ja ystäviä, niin välillä tuntuu vähän hassulta viettää iltapäivää 19-vuotiaiden saksalaisten mimmien kanssa, ketkä viettävät "elämänsä vuotta" ollen englannissa. Jotenkin en oikein sovi siihen joukkoon, ja olenkin omilla kiireilläni selitellyt miksi en aina osallistu kaikkiin heidän aktiviteetteihin. Etenkin kun oma elämä on tällä hetkellä niin kiireistä, niin ei oikeen jaksa heidän kanssaan kulkea tekemässä samoja turistijuttuja, mitkä olen itse jo vuosia sitten kokenut. No mutta, ihan mukavia tyttöjä ne on, yritän käydä heidän kanssaan edes kerran viikossa kahvilla.

Ensi viikolla onkin jo yhdet häät, minne minut on kutsuttu. Olen tosiaan käynyt englannissa jo kaksissa häissä, mutta aina on kiva päästä etenkin ulkomailla näkemään häämeininkejä! En millään malttaisi odottaa! Yritän sieltä sitten ottaa kuvia, niin on joitain juhlakuvia näyttää. Minulla edelleen puhelimen muisti koostuu pelkästään naten kuvista. Eilen jouduin poistamaan turhia kuvia, kun muisti oli täynnä, ja tosiaan sinne puhelimeen jäi naten naama pariin sataan kertaan. Päivittelen tänne taas jossain vaiheessa mille tuo pieni nykyään näyttää!

Mulla on ollut tässä viime aikoina vähän perhosia vatsassa tän kesän suhteen. Mulla on meinaan aika huiput kesä(loma) suunnitelmat, mutta kerron niistä toiste! Sen verran voin sanoa että tarkoituksena olis lähteä vähän kaukomaille ja vielä sille puolelle palloa missä en ole vielä käynyt. Jännää!

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Bloggaamisen vaikeus

Minulla on pieni viha-rakkaus-suhde tämän blogin pitämisen kanssa. Viime viikolla kirjoitin melko pitkän pätkän päässä pyörineistä ajatuksista ja suunnitelmista, ja kun teksti oli valmis niin se päätti kadota bittiavaruuteen. Pointti oli, että ei elämässä kannata jäädä noudattamaan aina samoja kaavoja, mikä itselläni on tässä tapauksessa lähteminen, vaan kannattaa kokeilla sitä uutta ja tuntematonta, minun tapauksessa jäämistä, vaikka se pelottaisi kuinka helvetisti. Mielessä pyöri maan vaihto, kuinka kesällä ottaisin suunnaksi jonkun toisen euroopan valtion ja katselisin maailman menoa hetkellisesti sieltä. Monen viikon vuoristoradan jälkeen päätin jäädä englantiin. Tarkoituksena olisi etsiä lontoosta töitä ja asua siellä sen aikaa kun hyvältä tuntuu.

Minulla on mielessäni monta ajatusta, mitä haluaisin kirjoitella tänne. Lähipiirissäni useampi ihminen pitää blogia, ja olen niitä urhoollisesti seurannut. On ihailtavaa, miten ihmiset oikeasti kirjoittavat omasta elämästään. Jotenkin en millään jaksa sellaisia jeejeefitness-blogeja, missä ihmisten elämä on aina täydellistä. Kun perustin tämän blogin, tarkoituksena oli kirjoittaa ylös kuulumisia jotta sukulaiset ja kaverit suomessa tietävät mitä  minulle kuuluu. Melko äkkiä minulla jäi vaan pyörimään mielessä, että sukulaisia varten tämä blogi on, kerron kivoja juttuja. Siihen se sitten jäikin, kivoja juttuja. Kerroin pintapuoleisesti kuulumisia ja tuntemuksia siitä, miltä ulkomailla asuminen tuntuu. En oikein uskaltanut kirjoittaa mitä minulle oikeasti kuuluu. Pian elämässä alkoi olla niin paljon kaikkea muuta että blogin pito jäi taka-alalle ja unohtui. Selittelin blogin kirjoittamattomuutta kiireellisyydellä, vaikka oikeasti en vain halunnut kirjoittaa ylös asioita mitä minun elämässä oikeasti oli meneillään. Ja ei, ei minulle mitään pahaa ole tapahtunut. Minulla on vain semmoinen olo, että jos kirjoittaisin tänne ylös mitä minulle oikeasti kuuluu, niin helpompaa olisi mennä ulos seisomaan ja huutaa kaikki salaisuudet ääneen naapureiden kuultavaksi, ihan vaan koska täältä netistähän voi kuka tahansa lukea minun kuulumisia. Hölmöä joo, mutta minulle on vaikeaa kirjoittaa ylös niitä oikeita kuulumisia. Tiiättekö, kun kadulla törmäät johonkin hyvän päivän tuttuun ja nopeasti vaihdatte kuulumisia, niin aina kaikille kuuluu tosi hyvää, sillä eihän ne oikeat kuulumiset kuulu muille ihmisille? Mulla on vähän semmonen fiilis tän blogin pitämisen suhteen. Haluaisin kovasti kirjoitella mitä mulle kuuluu ja mitä viime aikoina on tapahtunut, mutta on niin paljon helpompi antaa sellainen pintaraapaisu kiiltokuvaelämään. Ja hei, mulle oikeesti kuuluu tosi hyvää. Laittakaa vaikka viestiä jos haluatte tietää enemmän kuulumisia :)

Olen ollut tässä useamman kuukauden ajan aivan tajuttoman rakastunut englantiin. Seuraavaksi voisinkin kertoa teille niitä asioita mitkä tekee englannista just englannin, miksi tämä maa tuntuu niin kodilta. :)

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Pieni tutkimusmatkailija

Mulla on tassa useampi juttu kirjoitettavana, alotin viime viikolla yhen tarinan kirjottamisen mutta se jai kesken kun Nate heras paivaunilta. (Missa ihmeessa tassa laitteessa on rivinvaihto??) anyways, teen sen loppuun joku toinen paiva, haluan nimittain kertoa teille tasta meian pikku-natesta. Ikaahan silla on jo reilut 10kk, mika sai minut tajuamaan etta mina olen ollut paikalla suurimman osan sen elamaa. Nate on oppinut hurjasti uusia temppuja. Nate osaa kontata hurjaa vauhtia, etenkin jos silla on jokin paamaara, niin itse saa melkeinpa juosta perassa.

Haha, tähän väliin osasin vaihtaa laitteeseen suomalaisen näppäimistön (mulla on ääää ja ööö!!!), otin autocorrectin pois ja löysin rivinvaihdon!! Kyllä sitä osaa olla ylpeä itsestään! Tosiaan kirjoittelen tässä ipadilla, mikä on tätä nykyä minun! Olen pohtinut tuon läppärin myymistä kun samaan aikaan eräs tuttavani on pohtinut läppärin ostoa ja oman ipadin myymistä. Tehtiin sitten diili, annan läppärini sille ja vaihtokauppana saan ipadin ja iphonen! Melko reilua, eikös? Kuitenkin, tämä ipadi on jo minulla, mulla en ole sen lähempää tuttavuutta vielä tehnyt tämän laitteen kanssa. Melko huippua!

Palataanpas takaisin aiheeseen. Nate on tosi viihdyttava pieni lapsi. Sen lempipuuhiin kuuluu peilin edessä seisominen ja itselleen jutteleminen, kovaan ääneen huutaminen, portaita ylös konttaaminen (olen niin onnellinen että meillä ei kotona ole portaita) ja jokaiselle vastaantulijalle leveästi hymyileminen. Pari viikkoa sitten kun oltiin naten kanssa ulkona kahvilla, alkoi nate tietysti tehdä tuttavuutta jokaisen läsnäolijan kanssa. Hauskin oli kahvilan työntekijä, joka siivosi läheistä pöytää. Naten mielestä lattiaharja ja rätti oli jotenkin kamalan viihdyttäviä ja nate nauroi tälle miehelle. Seuraavan vartin ajan tämä mies sitten leikkikin naten kanssa piilosta, näytti natelle miten lattiaharjaa käytetään ja toisti kaikkia vauvaääniä naten perässä. En siinä itse voinut tehdä muuta kuin nauraa ääneen. Kun olemme naten kanssa kotona, ei hän malta pysyä hetkeäkään paikallaan. Ensin hän seisoo ikkunaa vasten, keskustellen joko itsensä tai ulkomaailman kanssa, yhtäkkiä lähtee hurjaa vauhtia eteiseen, viettää hetken aikaa peilin edessä itseään katsellen, tulee hurjaa vauhtia keittiöön, avaa kaikki kaapit, jatkaa matkaa minun huoneeseen, heittelee kaikki minun kengät pitkin huonetta, jatkaa siitä vessaan, jossa hän kurkkaa äkkiä vessanpönttöön ja sitten taas kovaa vauhtia takaisin olohuoneeseen. Jokaisessa välissä siis vielä suljetaan huoneiden ovet, välillä nate lukitsee itsensä satunnaisiin huoneisiin, mistä se täytyy käydä pelastamassa. Itse ei siinä meinaa millään pysyä mukana, lähinnä vaan seuraa sivusta toisen menoa ja nauraa. Vielä hetki sitten nate loukkaantui syvästi jos hänet jätti yksin huoneeseen, nyt häntä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Natella on yksi melko koominen iltarutiini. Iltaisin yleensä natelta otetaan vaatteet ja vaippa pois olohuoneessa, mistä nate sitten viedään kylvyn kautta nukkumaan. Nate on kuitenkin oppinut, että samalla sekunnilla kun häneltä otetaan vaippa pois, voi hän vain kierähtää ympäri ja lähteä karkuun. Iltaisin nate siis innostuu tästä alastomuuden tuomasta vapaudesta, ja lähtee hippulat vinkuen KARHUKÄVELLEN kohti kylpyhuonetta. Sille ollaan tässä jo useampi ilta naurettu, miten koomiselta toinen näyttää.

Käydään edelleen naten kanssa kertaviikkoon muskarissa. Meidän ryhmä on alle 1-vuotiaille, joten nate on yksi vanhimmista lapsista siellä. Natesta on tullut jo meidän ryhmän pieni maskotti. Samalla kun kaikki muut vauvat vain makaavat paikoillaan, nate konttaa pitkin huonetta (silloin tällöin muiden vauvojen yli, koska he vain sattuivat olemaan tiellä). Istumme suuressa piirissä ja ryhmän vetäjä laulaa ja tanssii aina piirin keskellä. Naten uusi lempparipaikka on piirin keskellä tämän vetäjän vieressä. Nate konttaa sinne, istahtaa paikoilleen, käy tanssimaan ja jokaisen laulun päätteksi alkaa taputtamaan. Jokainen äiti meidän ryhmästä on aivan rakastunut nateen. Useaan otteseen käyn hakemassa naten takaisin minun luokse, kun se ystävällisesti käyttää muiden lasten tutteja, pureskelee jonkin äitiparan polvea tai muuten vaan on tiellä. Aina kun haen naten takaisin luokseni, totevat äidit että hei, ei se nate meidän tiellä ollut, antaa vaan leikkiä täällä. Viime viikolla sitten luovutin naten kanssa bondailun suhteen, annoin naten kontata pitkin huonetta, tökkiä muiden vauvojen kasvoja ja roikkua ryhmänvetäjässä, kun itse vain seurasin sivusta. Kaikilla oli tajuttoman hauskaa ja nate oli jokaisen mielestä älyttömän viihdyttävä. Yleensä kun saavumme paikalle, niin jokainen äiti toivottaa natelle hyvää huomenta ja vilkuttaa meidän poislähtiessä.

Päivittäisin tähän väliin jotain kuvia natesta, mutta olen tainnut instagramiin viime aikoina päivittää melko ahkerasti. Sieltä siis löytyy todistusaineistoa naten söpöydestä!

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kirjoitusideoita

Keskiviikkoiltapaiva, ulkona on +10 lamminta ja aurinko paistaa, Nate nukkuu paivaunia ja juon iltapaivateeta. Kirjottelen tassa kaverin ipadilla ja taa autocorrecti ei oo ihan meikan juttu; etenki ku suomeks kirjottaa ni taa yrittaa vaantaa jokaisen sanan englanniks. Noh, en edes loyda rivinvaihtoa ni kirjotan sitte yhteen potkoon. Haluaisin kovasti kirjotella enemman ja useammin, mutta en oikeen tiia mita kirjottaisin. Ajattelinkin kysya teilta, harvat arvoisat blogini lukijat, etta mita kaikkea haluatte kuulla? Tietty kuulumisia elamasta ulkomailla, mutta jos nyt ihan rehellisia ollaan niin arkeahan se elama taallakin on. Tuntuu jotenkin typeralle kirjottaa omasta arjesta, etenki kun viis paivaa viikossa toistaa samaa kaavaa. En osaa ite paattaa etta kirjailisinko ylos arkikuulumisia; siita miten tapan aikaani melkein 10-kuisen lapsen kanssa, viikonloppukuulumisia; siita miten kaytan vapaa-aikaani ja mita kaikkea viime viikkoina onkaan ehtinyt tapahtua vai tuntemuksia tasta kaikesta. Tietty ois kiva kirjoittaa naita kaikkia ylos, mutta kuten ootte varmaan huomannu tan mun kirjoitustahdin niin en millaan kykene saamaan kaikkea aikaseksi. Joten, kertokaa mita haluutte kuulla! Tattista! Terkuin kirjoitusmotivaation melkein loytanyt Jonna