Ajattelin tässä puhelimella näpytellä nopean tekstin ku tuo pieni nukkuu päiväunia. Olen tällä viikolla aika hyvin ehtinyt miettimään että miltä tämä elämä vauvan kanssa nyt tuntuukaan. Tänä aamuna totesin ääneen, että on tämä nyt elämää ku mun päivän suurimmat mietinnän aiheet on ne, että ruokinko pienen ennen kun lähetään jonnekki vai vasta perillä. Jollain tapaa rentoa, kun ei oikeasti tartte miettiä tän ihmeellisempiä.
Jos vauvalla on huono päivä, niin mullakin on huono päivä. Jos vauvalla on hyvä päivä niin mullakin on hyvä päivä. Tänään meillä on ollut aivan loistava päivä. Käytiin tänään muskarissa. Ekalla kerralla tuossa kuukausi sitten en osannut yhtäkään laulua. Tänään osasin jokaisen sleeping bunnyn ja scarecrowin. Huippua! Vaikka Nate oli tosi väsynyt, niin se jakso hymyillä ja nauraa koko muskarin ajan. Viime kerralla sitä ei ois voinu vähempää kiinnostaa mitkään laulut ja leikit, mutta tänään jaksettiin jokainen laulu ja tanssi. Vaikka monet vauvat itki ja kiukutteli vieressä niin Nate vaan hymyili ja kikatti kaikelle. Tänään muskarissa oli paljon lapsia, keitä ei olla ennen tavattu. Parasta oli kun semmoinen vähän Natea vanhempi poikavauva konttasi meidän luokse ja jäi Naten kanssa leikkimään. Hetken aikaa pojat tökki toistensa naamoja ja sen jälkeen alkoivat nauramaan.
Tietysti, en muista oonko aiemmin sanonu, mutta Nate on oppinut istumaan. Ja sille on puhjennut kaksi hammasta. Jotenkin elämä on helpompaa kun toinen osaa jo istua. Nuo hampaat taas tekee tästä vähän ikävämpää, kun Nate edelleen tahtoo purra kaikkea, niin ne kaksi alahammasta tuntuu välillä vähän ikäviltä.
Nyt tuo pieni heräsi jo päikkäreiltä, täytyy mennä sen luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti