Nyt kun pitäisi kirjoittaa opinnäytetyö valmiiksi, niin jotenkin sitä keksii niin paljon muuta tekemistä. Selailin brasilia-blogiani ja jäin fiilistelemään sitä aikaa elämästäni. Samalla huomasin, että olen silloin jaksanut kirjoittaa _melko_ pitkiä blogitekstejä. Yritän parantaa tapojani tämän suhteen, mutta saa nähdä kuinka käy.
Olen tottunut yllättävän hyvin Englantiin ja englantilaisten (myös outoihin) tapoihin. Hanavesi ei enää maistu niin pahalta. Tai siis maistuuhan se aivan kalkilta, mutta sitä pystyy juomaan irvistämättä. Kaikissa taloissa on kylmä ja kosteaa sisällä. Lähestulkoon jokaisesta talosta löytyy myös hometta. Koska talojen/asuntojen lämmistys on kallista, ei niitä lämmitetä ennenkuin ulkona on oikeasti kylmä. Meillä on tällä hetkellä tässä kämpässä lämmitys päällä tunnin vuorokaudessa. Kylmyys ei ole niin paha kuin pelkäsin, tähän tottui melko äkkiä. Onneksi tuli otettua Suomesta mukaan useammat villasukat :) Mutta kosteus, se on paha. Kaikki vaatteet ovat aina nihkeitä, kylmiä ja kosteita kun ne laittaa päälle. Ällöttävää. Minun huoneeni toimii ainakin toistaiseksi pyykinkuivaushuoneena, koska minulla nyt on tilaa täällä. Kosteat pyykit vielä lisäävät ilmankosteutta. Esimerkiksi minun sohvani tuntuu jatkuvasti siltä kuin siihen olisi kaatunut lasillinen vettä. Olin tuonut Suomesta mukanani pussillisen missä äxiä vai ässä mixiä, niitä kirpeitä kuitenkin. Olin avannut pussin ja jättänyt sen pöydälle. Seuraavana päivänä kun otin pussista muutaman karkin, huomasin että ne olivat kuin vesisateessa uitetut. Heitin loppupussin roskiin.
Tietysti minulle on sattunut tässä melkein kahden viikon aikana sattunut ja tapahtunut. Ensimmäisinä päivinäni täällä olin yksin yhden iltapäivän. Kävin tekemään itselleni lounasta, ja olin laittamassa levyä/liettä päälle että saisin paistettua kananmunia. No tietenkin täällä on kaasuliesi. Hetken aikaa pyörin keittiössä ympyrää miettien miten se toimii. Suurimpana kysymyksenä oli, että tarvitsenko tulitikkuja sen sytyttämiseen. En kehdannut soittaa kenellekään ja kysyä, vaan päätin itse selvittää asian. Vartin jälkeen keksin, että kun avaa kaasun ja painaa sitä ainoaa nappia mikä lieden vieressä on, niin levy menee päälle. Eräänä iltana valvoin myöhään kun muut olivat jo nukkumassa. Kun itse väsyneenä olin menossa nukkumaan, huomasin etten tiedä mistä olohuoneen valot sammutetaan. Kävelin pitkin huonetta, konttasin lattialla, seisoin sohvan selkänojalla mutta en vain löytänyt valokatkasijaa mistään. Vartin kuluttua luovutin, jätin valot päälle ja menin nukkumaan. Seuraavana aamuna selvitin asian. Tänään olen taas viettänyt iltapäivää yksin kotona. Tiskipöydän reunalla oli laseja kuivumassa, ja ajatuksissani tiputin viinilasin lattialle ja se hajosi. Hetken aikaa seisoin paikallani ja mietin mitä ihmettä nyt teen. Pompin lasinsirujen keskeltä pois, nappasin kissan kainalooni ja heitin sen makuuhuoneeseen turvaan. Sitten aloin etsimään imuria. Sain kuin sainkin siivottua kaiken. Jälleen konttasin pitkin lattiaa varmistamassa, että kissan tai vauvan ulottuville jäänyt yhtään lasinsiruja, ennenkuin vapautin kissan makuuhuoneesta. Sen jälkeen laitoin viestiä Naten vanhemmille tapahtuneesta, ihan vain että tietävät varoa mahdollisia lasinsiruja. Sain vastaukseksi "You make me laugh". Noh, nyt ainakin tiedän miten liesi toimii, mistä valot sammutetaan ja missä imuria säilytetään.
Minun pitäisi laittaa oppari kymmenen päivän päästä esitarkastukseen. Ensi viikko minulla on aivan tajuttoman kiireinen, joten oli etukäteen suunnitellut että tämän viikon sunnuntaihin mennessä oppari olisi valmis. Vielä tähän mennessä en ole tehnyt mitään sen eteen. Olen tänään menossa illalliselle enemmän ja vähemmän tuttujen kanssa. Huomenna tai sunnuntaina olisi tarkoituksena mennä kaupoille pyörimään ja elokuviin katsomaan Gone Girl. Jaa että missä vaiheessa kirjoitan sen opparin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti