Pieni tutkimusmatkailija

Mulla on tassa useampi juttu kirjoitettavana, alotin viime viikolla yhen tarinan kirjottamisen mutta se jai kesken kun Nate heras paivaunilta. (Missa ihmeessa tassa laitteessa on rivinvaihto??) anyways, teen sen loppuun joku toinen paiva, haluan nimittain kertoa teille tasta meian pikku-natesta. Ikaahan silla on jo reilut 10kk, mika sai minut tajuamaan etta mina olen ollut paikalla suurimman osan sen elamaa. Nate on oppinut hurjasti uusia temppuja. Nate osaa kontata hurjaa vauhtia, etenkin jos silla on jokin paamaara, niin itse saa melkeinpa juosta perassa.

Haha, tähän väliin osasin vaihtaa laitteeseen suomalaisen näppäimistön (mulla on ääää ja ööö!!!), otin autocorrectin pois ja löysin rivinvaihdon!! Kyllä sitä osaa olla ylpeä itsestään! Tosiaan kirjoittelen tässä ipadilla, mikä on tätä nykyä minun! Olen pohtinut tuon läppärin myymistä kun samaan aikaan eräs tuttavani on pohtinut läppärin ostoa ja oman ipadin myymistä. Tehtiin sitten diili, annan läppärini sille ja vaihtokauppana saan ipadin ja iphonen! Melko reilua, eikös? Kuitenkin, tämä ipadi on jo minulla, mulla en ole sen lähempää tuttavuutta vielä tehnyt tämän laitteen kanssa. Melko huippua!

Palataanpas takaisin aiheeseen. Nate on tosi viihdyttava pieni lapsi. Sen lempipuuhiin kuuluu peilin edessä seisominen ja itselleen jutteleminen, kovaan ääneen huutaminen, portaita ylös konttaaminen (olen niin onnellinen että meillä ei kotona ole portaita) ja jokaiselle vastaantulijalle leveästi hymyileminen. Pari viikkoa sitten kun oltiin naten kanssa ulkona kahvilla, alkoi nate tietysti tehdä tuttavuutta jokaisen läsnäolijan kanssa. Hauskin oli kahvilan työntekijä, joka siivosi läheistä pöytää. Naten mielestä lattiaharja ja rätti oli jotenkin kamalan viihdyttäviä ja nate nauroi tälle miehelle. Seuraavan vartin ajan tämä mies sitten leikkikin naten kanssa piilosta, näytti natelle miten lattiaharjaa käytetään ja toisti kaikkia vauvaääniä naten perässä. En siinä itse voinut tehdä muuta kuin nauraa ääneen. Kun olemme naten kanssa kotona, ei hän malta pysyä hetkeäkään paikallaan. Ensin hän seisoo ikkunaa vasten, keskustellen joko itsensä tai ulkomaailman kanssa, yhtäkkiä lähtee hurjaa vauhtia eteiseen, viettää hetken aikaa peilin edessä itseään katsellen, tulee hurjaa vauhtia keittiöön, avaa kaikki kaapit, jatkaa matkaa minun huoneeseen, heittelee kaikki minun kengät pitkin huonetta, jatkaa siitä vessaan, jossa hän kurkkaa äkkiä vessanpönttöön ja sitten taas kovaa vauhtia takaisin olohuoneeseen. Jokaisessa välissä siis vielä suljetaan huoneiden ovet, välillä nate lukitsee itsensä satunnaisiin huoneisiin, mistä se täytyy käydä pelastamassa. Itse ei siinä meinaa millään pysyä mukana, lähinnä vaan seuraa sivusta toisen menoa ja nauraa. Vielä hetki sitten nate loukkaantui syvästi jos hänet jätti yksin huoneeseen, nyt häntä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Natella on yksi melko koominen iltarutiini. Iltaisin yleensä natelta otetaan vaatteet ja vaippa pois olohuoneessa, mistä nate sitten viedään kylvyn kautta nukkumaan. Nate on kuitenkin oppinut, että samalla sekunnilla kun häneltä otetaan vaippa pois, voi hän vain kierähtää ympäri ja lähteä karkuun. Iltaisin nate siis innostuu tästä alastomuuden tuomasta vapaudesta, ja lähtee hippulat vinkuen KARHUKÄVELLEN kohti kylpyhuonetta. Sille ollaan tässä jo useampi ilta naurettu, miten koomiselta toinen näyttää.

Käydään edelleen naten kanssa kertaviikkoon muskarissa. Meidän ryhmä on alle 1-vuotiaille, joten nate on yksi vanhimmista lapsista siellä. Natesta on tullut jo meidän ryhmän pieni maskotti. Samalla kun kaikki muut vauvat vain makaavat paikoillaan, nate konttaa pitkin huonetta (silloin tällöin muiden vauvojen yli, koska he vain sattuivat olemaan tiellä). Istumme suuressa piirissä ja ryhmän vetäjä laulaa ja tanssii aina piirin keskellä. Naten uusi lempparipaikka on piirin keskellä tämän vetäjän vieressä. Nate konttaa sinne, istahtaa paikoilleen, käy tanssimaan ja jokaisen laulun päätteksi alkaa taputtamaan. Jokainen äiti meidän ryhmästä on aivan rakastunut nateen. Useaan otteseen käyn hakemassa naten takaisin minun luokse, kun se ystävällisesti käyttää muiden lasten tutteja, pureskelee jonkin äitiparan polvea tai muuten vaan on tiellä. Aina kun haen naten takaisin luokseni, totevat äidit että hei, ei se nate meidän tiellä ollut, antaa vaan leikkiä täällä. Viime viikolla sitten luovutin naten kanssa bondailun suhteen, annoin naten kontata pitkin huonetta, tökkiä muiden vauvojen kasvoja ja roikkua ryhmänvetäjässä, kun itse vain seurasin sivusta. Kaikilla oli tajuttoman hauskaa ja nate oli jokaisen mielestä älyttömän viihdyttävä. Yleensä kun saavumme paikalle, niin jokainen äiti toivottaa natelle hyvää huomenta ja vilkuttaa meidän poislähtiessä.

Päivittäisin tähän väliin jotain kuvia natesta, mutta olen tainnut instagramiin viime aikoina päivittää melko ahkerasti. Sieltä siis löytyy todistusaineistoa naten söpöydestä!